Nii raahallinen uamu. Ee muka kiirettä mihinkää.
Pakkasessa uamulenkki ja kottii uamijaeselle. Tarkotus ol siinä raahassa köllötellä, ehken vielä uinahtookkii.
Yks istu konneella ja lööti tämän kuvan

 

ja siitäpä alakokkii sempäeväne ötäkkä. Tuo otettii joskus talavella ku meenasin männä aettaan tutkaelemmaan mittee sielä on, vuan en ies minä sopinna ovesta sisälle!


Ee tok mamma sinne aettaa ryykässy. Vuan sae piähäsä ruveta penkommaan vuatehuonetta. Ku ee sinnekkää oekee ovesta ennee sovi sisälle. Alako lappoo ryysyjä sieltä ja mutis iteksee että tämä jootaa poekkee, tämä siästettään... ja sitä rattoo. Aekan sitä kahtelin ja ku alako näättee siltä että se jootaviin läjä ee kummosesti kasvanna ni mänin muate.
Tuhhoon tuomittu yritys näköjään. Nii vissii sennii mielestä ku kohta losahti uks kiini ja alako viijjä mattoja pihalle.

Minähä mielellän osallistun tuoho siivuuhommaa. Etennii imuroemaan. Porukalla sehhii homma jootu.
Aenahhii minummielestä. Äet tuntu napisovan ettee oo ennee teeppijä, että annappa sen letkun olla nyhtämättä. Kohta on tuassiisa irti.

Sitä vuatekopperoo penkoessaa ol kaevanna tämän essiin ja pit tuas sovitella. Vaekka joha minä se piällä talavella kulin. Vuan nyt hoksas että voes vielä pittee jos on kylymee ni ee hierrä kaenaloeta aenakaa.

 

Sopi kaet se samallalaella ku talavellahhii. Hyvä lyyssi.

Mahoton tuul ol pihalla eekä matot pysynnä telineessä. Mamma kopalti niitä hakemaan ja mahoton pärmennys tuppaan tullessa. Joku ol ajanna lehmäntekelettä johonnii lähiseuvulle ja tuulen matkassa tul kaekki aromit.
Vähä tuntu sitä aromija matoessahhii, ee paljoo onneks ku kerkis ne aejjoessa hakkee. Voe tätä muaseuvun ihanuutta.

 

Tekasimpa siinä sittä pesän peetteen mutkaa. Jaksanna sitä vitakkata kahtoo. Että tämmöstä tuassiisa. Tavallista arkee. Raahoo ja hilijasuutta. Ja laav änt piis.

Äet tuntu pähkäelövän mahtanookko huomenna sattoo vettä vae olla pootoo...?
Misteepä minä sitä osannen ennustoo. Minä mikkää etana oo.