Sen eelisen vitakan jäliltä on nyt ollu raahallista. Oon kääny viilistelemässä nuoren emännän kammarissa,
ku se ee oo pitkään aekaan kääny ja on nyt sielä Enklannissa. Parriin kertaan kävin sen petiähhii mööhimässä
vaekka het kiellettiin kyllä. Mullon ikävä sitä. Onneks äet viskel minun kansa vinkua nii vähä unohtu ikävä.
Aena ku nuoren emännän nimi maenitaan, minä sykäsen ikkunasta kahtomaan josko vaekka tulis. (Hyppeen nojatuolin selekänojalle istumaan ja siitä näkköö pihalle hyvin) Tae sittä kipasen sen kammariin kahtomaan varulta että jos vaekka oes salloo tullu.
Monasti on sen nimi maenittu viime päevinä. Ku siellä on se tuluva. Ja myrsky. Oon ollu vähä huolissaan että jos vaekka kastuu sielä. Se ee oo mukavata, aenakaan jos maha kastuu. Jos oesin arvanna nii oes suanu ottoo tuon minun saetakin laenaks. Se piällä ee aenakaa maha kastus.

Uskaltauvuin sitte ottamaan tupsluurit sohvannurkassa kaekessa raahassa ku ensin
äet lohuttel että kyllä se nuor armo sielä pärjee,elä hättäele. Pärjee kaet se, älyllinen immeenen ja ennennii mualimalla kulukenu. Toesta se oes jos tuo ohtalamppu (äet) oes sinne itekseen männy...