Tänään satoi hieman lunta. Ei ollenkaan mukavaa näin keväällä. Kävimme äidin kanssa kävelemässä.

..... - Äeeeet, appuun...ääkkijäää !!! Tästee tule mittää. Ee sittä yhtää mittää!
- Mittee ihmettä sinä kaelotat sielä! Mikäpä lienöö nyt nuin iso hätä? äet kysel ku tul kahtommaan että mittee kutun.
- No ku en ossoo, ku yritin kirjottee sillälaella niinku muuttii vuan ee tästä tule mittää. Aata nyt. Koeras tarvihtoo apuva ja sinä vuan naarat, kelemi!
Äet naaro ja sano etton ehken parempi ku palloon takasi vuan ommaa murteesee. Ku tuo näättää vähä samallaeselta ku sen kansakoolun aenekirjotus.  Että ollaa vuan reelusti semmosija ku ollaa. Eekä mittää muuta.
No oekeessaha se on kyllä. Että eepä nyt sittä tullene ku sammoo mölökkyytystä ku ennennii. Ee hienoo kirjakieltä.
Että paenooten nyt jottae ruksija taekka telettee työ jotka luulitta että suatta oekeeta kieltä lukkee. Ee tule sitä tiälä näkymmään.

Nii että tänäpäevänä tuas vähä lunta hivelti. Enkä tykkee yhtää siitä. Ku muka pitäs olla kevät. Ja tulla lämpimämpöö.
Käätiin myö mamman kansa käpsehtimässä pihalla. Vaekka tuul ol meleko huljakka.

Enämpi kuitennii nuissa vahtihommissa männy päevä.
Nuapurin Mirri ol hipsimässä pihamualla ja koetin komentoo sitä. Lasilläpi on turvallisempoo sille hoehkija ku nokatusten. Ku se on nii iso. Isompi ku minä. Ja kahtoo luihaattaa aena nii äkäsen näkösenä. Ee passoo männä huutelemmaa siinä naruettäesyyvellä. Tiijjä vaekka terottas vielä kyntesä minnuu.
Äet kyllä sano että se on kuulemma iha mukava ja lepposa kaver vuan parempi pittee varasa.

Käätiin kaapassa päevällä. Ol puhe että suan sen viikolloppuluun. Ja mittee täätistä, ee ollunnakkaa niitä.
Käätiin sittä siinä kylän toesessahhii kaapassa. Eekä sielläkkää. Tyhjee nuopastii. Semmosija kuivakoeta kiäryleetä vuan ol äet ottanna. Kaavanko tuommosen kansa pelehtii. Yhtä nyhjeemistä sehhii.
Minnoon aena viikollopuks suanna semmosen oekeen könttäluun. Ja suanna sittä sen kansa temuta pyhänseuvun. Ja nyt sitä ee sittä oo. Sitä jootuu nyt sittä  tuon mustekalanpölöhäkkeen kansa pärjeemään. ( Tuo ee nyt tällä kertoo tarkottanna äetijä)
 

Kyllä oon iha tyrmistynnä. Tähänkö on mänty. "Mie romahan...!"


"Luuton viikolloppu on ku pilivinen päevä iliman aetan polulla astelovata nuorta emäntee." Kirjottanu Iivari Määräkoera.