Sieläpä on ollunna Suomen ja Savon  luonto yöhkeenä koko päevän.
Vuan niimpä kuulu olovan iha koko muassa. Aarinkopuahetta ja pilivetöntä taevasta. Tuomet kukkoo täännä. Jokapaekka vihreenä. Pihalla ja tuvassa. Ku on siitepölyvä. Mutta mitteepä tuosta ku on kesä.

Pahimpaa helleaekaa ee oltu liikkeellä. Tuassiisa uamusilla ja sittä iltasilla. Päevällä on ollunna aekoo tuumaella ja pittee samalla silimällä nuita mamman toohuja. Ku sillon ollunna semmonen hellehepakka. Se on pessy melekee kaeken irtonaesen huushollista. Minun petijä myöte. Ja viimiseks joovvun minnäe kuulema pyykkii. Iha iltasilla. On uutta pesuaenettahhii ostanna. Ee iha hirveesti nyt hymmyilytä tuo tieto.

Uamusilla mäntii ennen hikipiäkelijä lenkille. Tapasa mukkaa äet höpötti koko aejjan jottae. Oes ollunna muute iha hilijasta. Kettää ee näkynnä missää. Muutama aato kuluki isolla tiellä. Haestelin ja tutkaelin raahassa. Ja yks pölöpöttää.
- Mäntäsköön myö tuonneppäen vae tänneppäen... elä jiä siihe aekaelemmaa nyt männää... mittee ihmettä se sinne männöö...  pitäsköön meejjän sittennii tänäpäevänä ... kuha männää pihhaa ni minä kyllä juon litran aenae vettä...että pittää sittä olla tympeetä tämmönen, kuuma päevä tulossa...eeköön muuteta Iivari Lappii ku en hellepäevistä tykkee...Jaa ettetkö meenoo ottoo kantoo nuihin asijoehin...

Koko aejjan siinä ettempäen mäntii mamman pärmentäissä. Sittä se huomoo että pikkutien huarassa seesoo melekosen hämmentynneen näkönen mies. Iha ol tuntematon kulukija. Ja kahto meetä silimät selällää. Se seeso siinä alollaa, vilikas takakättee ja kiänty kannollaan.  Siinä on iha lähellä viitostie ja levähyspaekka. - Kulukija siihe pysähtynnä ja uattel oekoo jalakojjaa. Ja katella kesäuamuva. Ja hilijasuutta. Sitä muaseuvvun paljo maenostettuva raahoo. Sitäpä sitä.

Kyllä on minuva tuas ihmetyttännä tuo immeesten toohu. Ku on helle ja immeeset sitä päevittellöö. Hiki on piässä. Ja varjoo etitää. Ilimastoennit huutaa. Kylymee syyvvää ja juuvvaa. Asteeta vertaellaa. Että kellä kuumempoo. Eekä jaksa mittää.
- Ja ku ilta tulloo ni lämmäätettää saana! Aenahhii sattaa asteesee. Sittä männää ja heetettää löölyvä nii että nahka naakuu. Suatettaa jopa jollae ranstakalla, jota vastaks sannoovat, pieksee ihtee ja muita sielä. Sittä  tullaa poekkee ja sanottaa että kylläpä tek hyvvee. Kylläpä on nyt virkee olo. Ja sittä keetettään vielä saanakahvit. Ja juuvvaa mahollisimman kuumana, tietennii. Ja jos siihe vielä rillijä ja makkarata...
Ja nii on  tuassiisa immeesillä yks hellepäevä selätetty.