Äet lukkoo eelisen kommenttija. Ja suap älyvvällääksen.
Ehken toesen eläessään. Ensmäesenhä se vissii sae sillon ku otti minut.
- Kuuleppa Iivari, ku tul tässä mielee semmonen juttu minkä jollonnii luvin, että joka päevä pitäs kehuva joku.
- No kenetpä meenasit (ihtes lisäks) kehuva tänäpäevänä, kysyn siltä ku herätti justiisa makkeesta unesta.
- No eekä ku että jos sanottas toisistammu muutama hyvä asija vaekka, se innossasa selevitti.

Minuva nukutti. Voe elämänkevät! 
Tuassiisakko pitäs jottae ruveta vuntieroomaa. Ja minä ku esinnä meenasin antoo tuolle suuvvuoron tänäpäevänä tiälä. Olpa hyvä etten sittä antannakkaa. Tiijjä mittee oes kuumehooreessasa sepustanna.
Jos tuolle ee paa toppija tässä vaeheessa ni sitä vilosohvoejjaan vielä uamuyöstäe.

- Eekä. Minä makkoon nyt. Justiisa oon unessa.
- Etpähä oo. Silimässii on aaki, äet toemitti, sano nyt jottae minusta.
- Minkätähe sitä just nyt pittää... emminä jaksa ku tuo kaappareessu uuvuttaa vieläe, koetin toppuutella sitä.
Olokoot männeeks sittä. Minä alotan. Ku ee ehken oo se lista pittuuvella pilattu, heh, vitsivitsi.
Sinnoot äet raahalline ja lempee. Nukkuissas.
Sittä sinnoot mukava ja kiltti. Täävellä mahalla.
Joko nytte suan huilata, jäe makkuut keske. Ja justiisa män korvaläpät kiini.

Miespuolisten aevoesta oon kuullu sanottavan että ne on ku pölyimuri. Kaekki tavara sekasi yhessä pussissa.
Jotennii alako eppäelyttämmää että joltae immeeseltä tässä mökissä lie aevot tekovaeheessa jotennii vaehtunna.
Vae pitäsköön tuolle raakalle hakkee kuumemittar kaenalloon...?