Päevällä tiällä ilimen ootoo käätöstä.

Kesken leekin äet kuapas minut kaenaloosa ja alako hupattoo iha pehmeetä minun korvaläppään. Het uattelin, että nyt se on kippee, ehken inhvulenssa iskennä tae vaekka sarssi. Ku ee oo ennen kesken vinkun viskelyn tuommosta tapahtunna. Mitteepä vielä, se ollii kiero juon. Se ruoja otti villapaejan (lue sen oranssin loemen) ja siitä piättelin että pihalle tul lähtö --- Minä ku en tykkee yhtään mistää nutusta tae liepakkeesta piällä ulukona ni mään aena sen petin alle lymyämmään ku se alakaa puhua pihalle mänöstä.

Nyt se ol olovinnaan viksu ja sae minut nyplättäväks siihen nuttuun, kehveli.
Kehtas vielä vähniä ku sassaroehti minua siihen rypläkkeeseen että " lähetäämpä Pätmänni vähä päevälennolle..." Kyllä minä siinä sittä  niin uattelin että katotaampa mitenkä mahtaa käävä. Että jos vielä korviin kantaatuu jottae viäntämistä Pätmännistä nii... Männä jumppastiin siinä sittä. Eeköpä mäkkee noostessa kuulunna jo että " paahan Pätmänni käpsään vaahtia ettee mää iha omasta eistään koko lenkki..."

Sillon minä tein näen.

Sitä sanotaan tottaalijumiks, työseesaakseks, lakoks. Asetin ahterin vankasti muahan ja  piätin ettee askeltakkaa ennee. Minen lähe! En aenakaa etteenpäen.

Mää vuan itekses. Ottootempa oekeen kunnon lenkki,roova on hyvä vuan. Kaekelleesa yritti hookutella vuan en antanna periks. Tuntu jupisovan iteksesä jottae itepäesistä määräkoerista. Meenasin sannoo että olpa terävä huomio nuinnii vuatimattomasta piästä  lähtöväks.

Eepä siinä onneks kaavan aekoo tarvinna mittilöejä kumpiko antaa periks ku ee se ilennä lähtee minua nahkapohjallakkaa vetämään. Kottiin kottiin,hehheh!

Siitäpään sae ku niin julumasti minua vet höplästä. Ja ku se juluma naenen  männöö muate ni minä etin sen löejan vaekka kiven silimästä ja nakerran riekaleeks, samallaeseks ku sen peetteen reonan äskön sillä aekoo ku se ol saanassa!