Piäosassa:    Iivari, Thö Määräkoera, 3kk vajjoo 3 vuotta
Sivuosassa:  Äet, mamma, muute vuan vajjoo metusalemi

Tärkeen sanasto: omituine = ooto, kummallinen
savommurteessa myössii jonnii ikioma, oma.

 

Ensmäene ( vuan ee takkuulla viiminen) näätös. Tostarina.                         

Yks on ollunna iänessä koko päevän. 
Mullon tiälä ollunna semmonen Taavotonta lepopäevän ratoks- ohjelma. Juttu on kulukenna valtijontalloovesta ( josta eesittä takkuulla älyvä mittää) piäministerin erroon (josta vielä vähemmä älyvää) ja  karvankasvun siunustelluu. Siis meekäläesen karvoen. Ee ommiisa. Onneks.

 

Sitä sannoo koeriinomistajat koerille huasteluks, vuan tavalliset immeeset itekseen höpötykseks. Sittä ku sitä alavariisa tekköö ni piällehä se jiäp. Kavulla kulukiissa iteksee huasteloo aekasa ennenku älyvää ettee ollunnakkaa naruva käessä, eekä koeroo narun piässä. Itekseen höpöttää. Ja tämä tuaplooja ihmettellöö kaapunnissa että eepä oo tunkuva tiälläkää, nii on kavulla väljee. Eekä älyvä että muut kulukijat kiertää kavun toeselle puolelle ku näkköö iteksee mumisovan ja huitovan kulukijan.

Kaapassahhii tämä onnellinen koeraomistaja pulisoo, itekseen tietennii, vaekkee sitä hoksoo...
- Mitteehä sitä eenestettäs tänäpäevänä....hmmm... otettasko tuosta tuota  vae mittee...hmmm...aenahhii namija pittää sulle ottoo... Vieressä seesovan immeesen ilime on näkemise arvonen. Ku ee tiijjä pitäskö tuolle hömelölle vastata vae ee.
Sannoo sittä hyvin epävarmasti että no...ööö...sitäpä sitä...
Eekä se hupakko älyvä että on huastanna iäneen ja jatkaa sitä leepähyllyllä.
- Akkapa ottaa tuosta leevän...suap sitä syyvä...! Ja kuppeella seesova toenen asijakas kahtoo suu selällää ja hivuttaatuu hyllyn taakse. Että ottaapa akka vuan sen leevän. Tämä ukko liukennoo paekalta.
 

Tämä samanen tyyppi ajjaa aatolla ja pärmentää iteksee. Sittä jollonnii istuu penskat takapenkillä ja hömelö ajjaa linjakkaan takana. Toenen takapenkkiläesistä sannoo että tuo on muute meejjän kooluaato. Et sittä aja siitä ohi ettee kuski niä meetä. Ku kahtoo nyttii peelistä että sielon tuas se naesimmeenen jonka suu kääp koko aejjan eekä kettää nää millonkaa kyyvissä.

Että tämmöne lepopäevä. Semmone omituine ja omituine  höpöttäjä tiälä. Kyllä ee oo korvaläpät aenakaa levännä. Kuumana helottaa. Vua ee varmaa ennee paljoo aenakaa vaekkuva jälellä. Että sempuolee.

 

Vuan on sittä muute tyrkännä karvoo tuonne selekäruovon puolelle, iha vähällä aekoo. Siis mulle. Ee äetille. Selekä on ku irokees-intijaanilla piä. Taekka paremminnii rokotiilillä. Tuommone harjanne. Ku rokotiilin selässä. Sitä on syöty piotiinija ja jottae karvaöljyvä. Sitä en vuan ymmärrä että minkä täätisen tähe esinnä kasvatettaa ja sittä kuitennii mamma aekoo nyhtee ite ne, aenae enimmät. Kuha ee heleketti lähtis orvaskessii sammaa matkaan...