Ompa mukavata ku nuin paljo suatii vastaaksija tuoho eelisee kalluppiin. Kiitosta vuan! Vieläe suap osallistuva. Kaekki tieto on tarpeen, sano äet.
Nyt tässä sittä ynnätää että männöökö mehtää tuo meekäläesen syönti. Ja jos männöö ni mitenkä paljo.

Yllätin mamman tänäpäevänä syömällä kaapan maksalootoo. Ku se ee ennee muuta keksinnä tarjota. Se eelinen kurmee sapuska jota haki elläenkaapasta ee ollunna mieleestä. Vaekka se myyjä ollii vakkuutellu että syöp kyllä nirsompihhii koera. Eepä tuntenna minuva. Haeston sitä kaakoo ja pahalle haes. Uattelin sittä että ee suata olla hyvvee ku kerta hajuhhii on nuin paha. Laataselle jäe. Vuan tuo maksaloota ol hyvvee. Kaekkii koeraomistajjii ja terveesimmeesten kaahu; eenesmaksaloota. Nam, sano sille Iivari. Heh.

 

- Jees maksaloota!
Minkätähe ee voes tehä semmosta terveellistä maksalootoo? Jota voes syyvvä jokapäevä.

Nyt siellon possunsyvän jiäkuapissa. Oottelloo millonka joku oes nii nohevana ja keettäs sen. Ja sehä on sittä semmonen eväs ettee pärjee pussissa pitkää.  Aenakkaa yhtäkaavan ku nuo kukat rappusilla omassa pussissaa. Kohta viikonpäevät. Jaa, lähtihän sieltä toellaa yks jo penkkii. Muut seehtemän oottaa vielä.

 

- Nou murremiksi!

Ukkosta on yöks luvattu. Kuha ee oes yhtä kova metel ku toessayönä. Salamattii  väläkki iha jatkuvallasyötöllä.
Empähä minä kummosesti siitä välitä. Jyrisköön vuan minumpuolesta. Äet ol kuullu ku lähin yöllä petistä ja ihmetelly ku ee kuulu minuva takasi. Tul sittä kahtommaa mihinkä jäen.
Minä olin makkuulla tähystyspaekalla ja katoen lasista ku salamat leemus. Olin semmonen niinku ne myrskypongarit.