Eelissäpäevänä ol monella juhlapäevä. Aenahhii valamistuvilla ja ylj´oppilaella.
Ja mulla. Vaekken valamistunna enkä valakosta hattuva suanna. Saen paljo tärkeempöö. Mulle.
Sitä mitä jokkaenen koera kaepoo. Jakamatonta huomijota ja rakkaatta. Sylijä. Vieressä makkuuta.
Ommoo ihmistä. Jonka kansa suap olla justiisa niinku ite haluvvaa. Ja piilottee luusa vaekka sen kankun alle. Joka huastelloo nätisti. Ja höpöttää jootavija läppäkorvaa. Joka päristää minun mahhaan.
Joka ee hyleksi eekä suutu vaekkoesit tehnnä mitä tahhaa. Niinku esmerkiks sotkenna se tukan.
Taekka lirraattanna ilopissit sen helemoelle. Sillon ku se tul.
Jonka syllii piäsöö millonka on sylin tarvetta. Ja jonka sylissä on aena turvassa. Joka pittää huolta ja hellii.
Jolla ee oo millonkaa nii kiire etteekö kerkijjäes ruaputtoo. Taekka viskata vinkuva.
Joka pittää aena luppaaksesa. Ja tulloo takasin. Vaekka sen pittäähii välillä lähtee.
Jota oottaa aena syön sykkyrällä. Ku tietää että se varmasti tulloo uuvestaa. Ja josta on vissi ja varma ettee se voe jättee millonkaa kokonaa.
Ku tuntoo sen itessää että se rakastaa. Ja minä sitä.
Kommentit