Kylläpä pittää nyt sittä jo harmittoo iha isolla HOOLLA!  Se meejjän tiistaenen Puuroo ja perusmeeninkiä- juttu tosiaannii hävis mualiman tuuliin.

Kerrannii taes männä niin ettee mamma ite söhlinnä sitä. Eekä tietenkää muisteta mittee kirjotettii. Ja kaekki hyvät kommentittii hävis. Eelisen päevän jutusta ol yks kommentti jiännä poekkeen kansa. Ootoo hommoo!

Vuan kuvat myö pannaan nyt kuitennii, ne mitkä ol siinä hävinneessä. Ompaan jottae ies.

Elikkäs minähän saen sitä iteoppinutta iivarihierontata äetiltä ja ku siitä tykkeen ni höllötin ku hualeessa veissä.

 

Kuha oman piäsä mukkaan muokkoo, se mittää oppija siihe oo suanna. Vuan kyllä makkeesti nukuttaa sen jäläkeen. Siis minuva aenahhii, äetistä en tiijä.

Seoroovana päevänä hieras mulle yrjölänpuurot jo kaheksan aekaan. Yllätti ihtesäkkii ja minut. Että niin aekasi tek.
Ku kaapan muonat suap aena kutkan aekaseks eekä oekeen mahakaa tykkee ni sillä ite sitä viäntää. Omalla resetillä. Pannoo siihe sikkoo,kannoo, taekka jottae muuta elukkata jaahelihana.  Syöp sitä enenku selekääsä ottaa (vitsivitsi).

 

Siitäpä riittää apetta sittä vähäks aekoo.

Nii ja minähä sitä saen sittä uunista vahata ku joltae suattas unehtuva koko homma. Ku se on niitä immeesijä tuo puuronluatija. Ettee niinku kahta hommoo kerrallaan, ku kuitennii männöö hatulleen jompikumpi. Taekka molemmat.
Ja aena pittää suhmuroeja kaekellaesta kummoo. Niinku kokkeella epäuskosena pikaliimoo sormeesa, ku ee voe niin jootusa aene olla, ja niputtoo sittä peokalosa ja etusormesa yhteen. Ja sittä siinä ihmetellä että mitenkään nuo irti saes toesistaan ku tuntuu meleko sitkeessä olovan kiini! Kaekkee sitä jootuu määräkoera kahtelemmaan...

 

Ja aarinkoo taesin tuas ottoo urakalla ku hohkas koko päevän paestoo. Pihallahhii tok käätiin, rönttäkelissä suapastelemassa ja paketoetunna hualariin tietennii.

Illankähmässä mietin siinä että jos esittäs vähä surkeeta  ni mahtasko tuo mamma vähä hierasta tuas.

Jos malloes että lonkkoo vähä juilasoo...