Parempaampäen tässä vuan männään.
Nyt ol jo pihalla entine vaahti. Äet uskaltaatu minut viemään iliman koppoo pihalle. Ee kuulema tie sitä tikkiin oloaekaa ennee uuvestaa. Ku nyhättelin semmosella vaahilla. No saempaa ies tuon kerran.
Se otti huavasta sen sitteen päevällä. Ja parkas het että herraihme eehän tiälä oo ennee mittää! - No eekös se semmonen ollu hommannimi. Että kaekki viijjää. Että kaverille ee jätetä. Niinku siinä ketsisarjassa. Vae mikä lie ollunna.
Kyllähä tuo vähä riipas ku kuulin. Ee antanna minun ihten ies kahtoo. Suatikka nuolasta. Suattaa olla melekonen yllätys ku ensmäesen kerran näkköö. Vuan ol siisti huava. Ja tikit kuulema ku suappaavvarsompelleet. Luulis kestävän.

Tuojjäläkee kopsahti tuas pötterö piähä. Liikoo vaahtija. Muka.
Eepä silti, kolotti kyllä vähä pihhaan tultuva. Äet anto liäkettä ja sillähän tuo asettu.

Muuten saen olla tuvassa melekeen koko päevän iliman kuuppoo. Luutahhii pysty kaluvammaa.
Ja huomenna on kuulema juhannus. Eli liha- ja makkarapäevä. Ja paljo sakkija tiälä koossa. Tulloo varmaannii mukavata.
Äet sano että muutama harmoo hivus lissee piänuppiisa tulloo. Ku suap vahata minuva. Etten hypi enkä loeki.
Mitenkään tuonnii piähä ennee enempätä soppii harmoota. Että sempuolee saes olla huoleti. Ja eeköön nuo suapasvarstikit kestäne.

Että hyvä päevä on ollunna. Ja hyvä paranoo vielä ku nuor emäntä tulloo kuulema tunnimpiästä.
Yks tunti vielä ja sittä alakaa meekäläesen juhannusjuhla.