Kööhijä päevijä on ollunna ennennii. Vuan tämä on jo pohjanotteeraas.
Ee nii kerrassaa mittää oo tapahtunna. Muutama pöljä räkätti liehunna pihalla. Mittee niistäkkää on hyötyvä ku ee sua ajjoo takkoo.
Makkuupaekkoo vuan tässä vaehtanna tämännii päevän. Keettijössä, makkuukammarissa, olohuoneessa ja sama ralli uuvestaa. Oekeella kuppeella, vasemmalla kylellä, mahallaa, selällää.

 

- Eekö toellaa oo mittää parempata tekemistä? Tiälähä ryytyy. Ota ies poekkeen tämä pytty. Ku en nuolase kuitenkaa mittää mitä ee sua.

 

- Mäntäskö kaapalle? Lenkille?  Pihalle?  Rappusille?  Ies vaekka etteesee?
Ku oon jo iha terve. Ee koske eekä kivistä. Tympässöö pytty. Ja tuvassa olo. Postittii on lukemata tuas. Eekä mittää tietoo kettee on pihassa käännä. Voe ahistus kuitennii.

 

- No onneks jottae älyvä. Ja aarinkoo.

Ja tulhan se kolomeneljännestä - lenkkihhii tehtyvä. Ee iha niimpitkä ku ylleesä. Vuan kuitennii. Ja sen aejjan vielä iliman tuota härpäkettä. Postit luvin tarkkaa matkavvarrella. Äet sano etton vissii leekkuu sevverra jo vaekuttanna etten jättännä joka kortee ommoo viestijä niinku ennen. Jostae syystä ee kyllä yhtää tehnnä miel. Ooto juttu.

Ne viikollopuset reessuajat unohti sen pikku soettimesa, sen rytmimunan tänne. On sen kansa nyt ihmeessää. Ku se äessää vuan äköttää tuola kuapin piällä. Nuor emäntä sano että soettakkee sitä ni se leppyy. - Kisavviikset mittää leppynnä. Sähisöö vuan kummasti ku nykässöö. Minkä juuttaan sennii kansa nyt tekköö? Kuulu olovan pahalla piällä ku jättivät tänne. Ja kuulu sittäe ahistavan. Ku ee oo tottunna näen hilijasseen mökkiin.
Uattelin minä kyllä vähä että sittä ku suan hypätä ni ruppee suamaa äksönijä sehhii. Ee tarvihe kitistä tuola ja yökaatta valavottoo toesija. Sittä katottaa kummanko tahissa männää. Eepä vielä tiijjä oekeesta rytmistä sekkää munarukka. Heh.