Punanen pylypyrä joka ee oo se meejjän uus imur. Mikäpä mahtannoo olla?
Mansikkaha se. Mamma uattel yllättee minut. Ku muistel että männä kesänä oesin tykännä. Viärin muisteltu. En tykännä enkä syönnä. Viskelin pitki lattijjoo. Nyt semmonen mollotti noka eissä. Ja äet koetti muanitella maestammaa.
 

 

Muistelin ettee taenna  kulinaarinen naatinto olla huippuluokkoo tuonnäkösen kansa. Varsinnii tuo yksilö näätti siltä. Ja iha selevästi ol tullunna muuvalta. Vähä semmonen muahammuuttaja. Semmonen mamu, vaekka ee ookkaa mikkää nätti sana tuo. En tok oo mikkää rasisti vuan nuihen syötävviin suhtee vähä eppäeleväene. Ku ee aena tiijjä missee on kasvanna ja mittee juurelle työnnetty.

 

Vaevihkoo koetin siirtyvä toesee kammarriin. Että jos vaekka unohtus koko mansikkahomma. Eeköpä vuan tuassiisa köllöttännä siinä silimii alla. Uattelin jo että sitkee on tuohii. Eeku vaeltaa ettee mänpä mihintahhaa. Vuan olhan siinä mammalla sormesa pelissä. Sitkee ol sehhii, eepä silti. Kaekellee yritti että ies maestasin. Vähä siälitti jo. Ee äet, vuan se mansikka. Että miltee tuntuu olla semmonen jota ee huolita?

Että tuuvvaa jostae ulukomaelta. Pitkämmatkan takkoo rumputettaa vaekka minkälaesella kyijillä. Eekä yhtää tietoo mihinkä jootuu.
Ku tuota äetille sanon ni se siihe että - Uatteleppa sitä, sittä jootuu nirppanokkasen määräkoeran ettee kaeke sen vaevan jäläkee...höpö oot, elähä nyt sure sitä mansikkata. Tuskimpa se mansikka tuommosija uattelloo. Syö poekkee nyt taekka jätä siihe. Ee oo pakko syyvvä. Ee ies siälistä.

 

Siihe jäe luvan perrää. Pyöräätin minä sen kuitennii kyökin puolelle. Iha siks ettee oes kellää paha miel.
Äet tuntu iteksee mutisovan ettee oo elläessää kuullu että mansikallehhii voes tulla paha miel jos sitä ee syyvvä...
Vuan minä uattelin sillälaella vähä luajemmin asijata. Ku minnoon semmonen herkkäluontonen ja helläsyvämminen, pohjimmiltaa.