Tänäpäevänä ee ollunna ihan samallaenen päevä ku ylleesä. Piäsin käämään mualkylillä.Se ollii aenut hyvä puol tässä päevässä  Äet sano uamusilla että nyt loppuu se kurakaenaloehen ja mahan pesu, lähetään ostamaan sulle kurahualar. Minä jo kerkisin ilahtua että nytpä tulloo mukava päevä kunnekkas älysin tuon viimisen sanan, kurahualar! Voe eekä!

No ennenku huomasinkaa, minut ol jo kuapattu aatokyytiin.

Niinku näkkyy ni en suorastaa riemusta kiljahellu. En oekeen ollu varma että pitäskö tuota sittennii lähtee. Aatokyyti tuntu pitkästä aekoo vähä semmoselle epävarmalle liikehinnälle. No lähettiin ja reessu tehtiin. Äet kapas kaapasta kaenalossasa hualarit ja takki ja niitäpä sittä aatossa soviteltiin. En muuten tykännä siitä.
Sittä minut kuorittiin niistä ja se hanttas kaappaan takasi. Uattelin kyllä että tullenooko tuosta kahakätteen vuohkuusta valamista. Takki ja semmonen penskoen kuravuatteen näkönen sieltä lähti mukkaan. Iteksen siinä tuumin etten ehken kävele tuo piällä sittä julukisesti, näätti se semmoselle vermeelle.

Kotona het se vunttas sen sittä mulle piälle, hyvä ku kerkisin henkee vettee. Ja siinä sitä sittä nakotettiin.

Ee tehnnä miel posseerata vaekka äet koetti hookutella kahtommaan kameraan. En heleketissä lähe tämä piällä pihalle, melekeen pahempi ku se pipoviritys talavella. Penskoen vuate, vaeppa vuan puuttu.

Vuan eepä se siihen loppuna vaekka jo kerkisin huokasta ku se kuori sen piältä poes. Eekö ilimestynnä toenen vunttura johonka minua alettiin pakata. Sillon kyllä uattelin että tulukee joku jo hakemmaan minut tiältä mökistä, ee kaet tämä nyt näen mäne.

Mänhän se. Tämmönen junttonen ol seoroovana piällä. Ee kuulema laske vettä läpi ja on vielä tuulennii pitävä.
No sepä se lohuttihhii.

Kokkeelis ite juntata tuommoset piälle. Vieläköön hymmyilyttäs. Nyttii koetti vakavalla nuamalla kehua nuita ja ottoo kuvija, vaekka näen että varmaan naaro mulle, aenahhii mielessään. Mokomahhii.

Kaekesta tästä saen kyllä sittä lohutuspalakinnon joka ies vähä korvas päevän kärsimyksiä.

Putkiluu. Kostoks vein sen sohvalle ja kerkisin meleko kaavan siinä sitä järsiä ennenku mamma huomas ja pit männä petille sitä hommoo jatkammaan.
Äet sano että tuskin jaksaa ootella että suap minut pihalle tuo hualar piällä ja kaenalot ja maha pyssyy kuivina.
Huomenna se on eissä, se toenen kärsimystenpäevä, ehken män yöunet.