Männä talavena paakahtel pakkanen välillä hyvinnii kipakasti. Huastan tässä männä talavesta ku talavihan on jo männy ja kevättä eletään. No, jokatappaaksessa välillä ee meenanna tareta pihalla käävä ees pikaseen. Eellisen talaven olin tarenna toppaperper piällä vuan nyt äet uattel että palellun ja hankki mulle talavivermeet.

Monta iltoo se neoloo mylykkys jottae kahellahhii er värillä. Sittä yks ilta se hihkas että valamista tul! Minä tietennii kahtommaan että mittee ihmettä sitä nyt on tekkeönnä. Voe heleketti kuitennii että meenas syön pysähtyvä ku näen mittee se ol tehä toskanna iltakaavet! Sittä se kaevo kuappijaan ja vet sieltä vielä semmosen mustan mutjakkeen.
Ja koko tämä kommeus meekäläesen piälle!

- EN lähe...en varmana lähe pihalle tämännäkösenä! Ee ee tule mittää! Nuapurin poejjat naaraa, PUNANEN pipo, tyttöen piäkappale!  Paleltukkoo vuan läpät vaekka rusinaks, justiisa takasi pirttiin...!

Ja johan siihen ehätti yks kamerasa kansa...totistammaan meekäläesen elämän ylvoemasesti surkeenta päevee.
No eepähän mittää, etteesessä ootti vielä valakeet töppöset joessa ol huopapohja.- Huopatossut määräkoeralle!
Ee aattanna,tossut vuan vielä jalakaan vaekka kuinka koetin vänkyillä. Onneks kameramies ol jo jiäny sakista siinä vaeheessa. Vuan eepä naarattanna minua siinä vaekka muut myhhäellii minulta salloo. Ruojat!

Ku ol salavaneet ne tossut jalakaan ni uattelin etten kyllä sittä kavele yhtää metriä. Seestä töjötin pihamualla ku puuhevonen ja viimen äet kuapas minut kaenaloosa ja kanto tievvarteen tarpeelle. Pihhaan piäsin sittä jo itehhii ja suoraan tuppaan. Arvelen ettee ehken kerinnä nähä nuapurin poejjat, ee aenakaa haakkua kuulunna.
Onneks talavi on jo männy. Sitähä ee tiijä mittee tapahtuu tuommosille pienille piäkappaleelle suven aekaan. Vaekka koe(ra)t syöp.