http://iivari-ilmaveivi.blogspot.com

Siellon nämä kaekki vanahat jutut kansa. Kommentit jiäp tänne ku ee niitä sinne matkaa suaha. Vuan tiältä ne löötyy eelleennii.

Tervetulloo kaekki!

Niinku näkkyy ni het ol ote kohillaa. Tässä on justiisa lähössä semmonen pannaanipotku.
Mahottoman kuuma siinä hommassa vuan tulloo. Mitenkä ne pelloojaukkelit jaksaa sen pallosa perässä kapaltoo tuntisotalla. Vaekka ohan niillä vissii ne erätaavvot. Minä ku en semmosija malttanna pittee.

Sevverra kerittii ennen saetta että pikku lenkki hilipastii. Taekka ehken ee hilipasusta nyt voe puhuva, ku ol kuulema enämpi semmosta hissutteluva. Minuva ee kiinnostanna yhtää lenkkihommat. Ku oesin mielukkaammin pelanna sen pallon kansa. Koetin männä mahollisimman hittaasti. Ku katoen etton saepilivijä tulossa. Ni vähä siinä uattelin että ee kerittäs männä pitkälle ku sittä kuitennii kastuttaa. Ja niihhän siinä käv. Ee kaavvas keritty ku rupes satammaa. Ja silti kastuttii. Eekä ollu minummieleestä se. Jos oes mänty vaahilla ni oes kastuttu vielä enämpi. Ku oes oltuna pitemmällä.
Että tuo hittaelu kannattaa joskus.

Loppupäevee oon sittä viettännä tuon lohtukanan kansa. Se on sentähe lohtukana ku äet osti sen mulle sillon pönttöaekaan. Lohuks, ku harmitti sillon se pytty piässä.
 

Kovasti harmooks män tuo ilima. Ja niinku sanon jo ni vettä sattaa. Taetaa jiähä pallompelluut tältä päevältä.
Pitänöö keksijä jottae muuta viihykettä. Tiijjän että äet on ostanna mulle semmosen isomman luun. Laetto se kuappiin muka piiloon. Luuloo etten nähnnä sitä. Vuan tiijjän missee se on. Samassa paekassa ku ennennii.
- Mään sen kuapin ettee istummaa ja tuijottammaa sitä ovvee. Äet sittä ihmettellöö että mitenkä aena arvoon missee se on. No misteehän arvoesin. Kannattasko vaehtoo joskus sitä piilopaekkoo.

Niihhän se männöö immeesillähhii seehtemän jaksoessa tuo elämine. Siiton tehtynnä oekee tutkimussii. Seehtemen vuotta on immeesellä mielenkiinto ja uatos terävänä sammaa hommaa. Niinku työhösä. Sittä se laskoo huikosen.
Pitäs immeesten kuulema aena seehtemen vuuen välliin vaehtoo työmuata. Taekka tehä jottae uuvistusta. Ni pyssyy nohevana. Ruohtalaeset on tuonnii tutkimuksen kuulema joskus tehnnä.

Vuan minäpä viis veesoon semmosista. Niinkaavvan ku on sapuskoo ja rojuja mittee viskellä ni hyvä homma.
Äet ehti mulle tuon vanahan jumppapallosa. Ku sehä on ollunna telakalla jo tuo aekoo. Ja uuvempaa en sua nykijä. Joku ellää toevossa että vielä jollonnii kampeotus sen kansa temuammaa. Eppäelen.
Kerkisinkö muutaman kiekan sitä pyöräättee ni joha män lutteroks. Minkäpä minä sille taejjoen että kulumahammas sattu siihe kylykee sevverra nasakasti.

Vuan hyvästi se pyörähti. Ja minnäe mänin muutaman kerran sen kansa ympär. Ylite mänin vaahilla. Ku olin palloo jootusampi.

Yks koetti suaha kuvvoo otettuva. Justiisa ehken näestä erottaa etton muutae ku pallo kuvassa.
Vähä tuojjäläkee ollii sittä vuan sininen lötsäke. Äet koetti sitä rootarinteepillä korjata vuan ee kaet se pysynnä tuommosessa pinnassa. Ee ollunna pitkä ilo siitä. On se aeka hyvä ollu viskellä sehhii lutsake. Paremmampuutteessa.

Sittä piettiin siestoo. Niinku ulukomaella tekköövät. Äet sohvassa ja minä tuossa. Äet ee kyllä ollu samallaesessa asennossa ku minä. Onneks. Ee tarvittu nuapurista nostokonetta appuun.

Että oekee hyvä päevä on ollunna. Ee mittää valittamista. Ukkospilivijä näkkyy kerreevän taevaalle.
Että suattaa suaha nuo nuapurkaapunnin olutjuhlijat iha ilimastahhii kurkunkostuketta hyvällä tuurilla. Heh.
Ehken vähemmä röpöstellöövät sittä.

Lenkkikää ee oekee huvittanna. Ku aekan jumitin ni kiännyttii takasi. Itikoeta, sano äet. Muka, uattelin minä. Ee itekkää kehanna männä ku tul kuuma. Itikat ol oekee hyvä syy kiäntyvä. Vaekken minä kyllä yhtää nähny.
Pihalla sittä muuton olleelin. Hyvä tuulevvire käv ni ee ollu kuumakaa. Eekä itikoeta.

Äet siunustel tuota meejjän nurmikkoo. Ku on tuommosta haljaketta. Ku ee siinä nurmee ennee oo yhtää. Vuan sammalta sennii eistä. Oes kuulema mahoton homma sitä ruveta laettammaa.
Pitäs kiäntee koko nurmi. Ja hankkija rekkakuorma  multoo. Ja kaekemmualiman ravinnetta. Kylyvee sittä uutta. -  Kuha ee vuan siihe hommaa kettää hommoes. Mukavampi kaet tuossa on juosta. Eekä oo niimpaljo leekattavvookaa. Mulle on justiisa sopivata. Vaekkee kyllä nii silimäilloo kellekkää ookkaa. Niinne poloset sammaloetuu nyt yhessä. Äet ja nurmikko.
 

Päevällä säekähin ku yhe'äkin alako kuuluva mahoton jyrinä. Semmonen iso härvelvehe lenti talon ylite. Monta kertoo vielä. Äet sano että ol joku helikopter se. Jottae siinä ovessa luk vuan ee iha suanu räntistä selevee. Lenti nii matalalla että melekee puullatvoja hipo männessää. Mittää lie sehhii ehtinnä ja katella. - Jos lie ollu joku ilimakuvvooja. Ja noosviikolla tulloo sittä joku kaapittelemmaa kuvija talosta ja pihasta. Äet sano jo että jos semmonen ol ni turha luulla että ostaa. Ku ol pyykittii pihalla kuivumassa. - Ee haluva kuulema seenällesä taaluva jossa omat kalsonkisa liehuu.
Empä kyllä minäkää.
Eepään tuota tiijjä vaekkoes joku linnavenkula lähtennä lippahivvoo ja sitä ehtivät. Joku semmonen pahempi rosmo. On niitä ennennii ehtinneet koptervoemin.

Meleko laeskasti on muuton  päevee vietetty.  Niinku näkkyy...

Sanosinko että iha sillälaella rennompuoleesesti. Mitteepä tuota turhoo hötkyilemmää.
 Jos on mukavata riehoominen ni mukavata se on tämä vötkyilyhhii. Välillä näennii.

Äet on katkonu pensaesta kuivija oksija. Vissii oes pitännä tehä sitähhii vähä aekusemmi. Vuan hijassyttysenä se vasta nyt huomas. Tuossa minun aetuuksen sisällä on par kappaletta pensaeta. Niitä se pelstas ja minä tietennii avitin. Sitä mukkoo ku puottel niitä oksija  muaha ni minä vejin niitä kaavemmaks. Äet kyllä väetti että levittelin ne pitkin pihhoo. Ja sae muka sittä könytä niitä kassaa. En kyllä levitelly. Koetin sammaan kassaan ne suaha vuan sevverra tuulla hujotti että se ol syypiä ku vähä levisivät. Mukava ol niihen kansa telekuta. Olin vähä niinku se pöhheekön piällysmies. Se Tartsani.
Viitakon raevuussa.

Tuola takana se näkkyy toene niistä pöhheeköestä. Ee paljoo jiännä jälelle. Joku otti semmosella reelummalla käellä. Kolomeneljännestä.
Se lööti kuapista minun vanahan solomulelun. Josta olin jo nylykeny lankoo päestä poekkee. Se ol oekee hyvä ulukohommii. Sitä ol hyvä puistella ja viskellä pitkin pihhoo. - Nyt on sittä sininen solomu suussahhii. Ku se ensmäene on mahassa . Nimittäen se huavaompelleen unehtunna solomu.

Kyllä oes se pallo nyt mukava. Entiset on männä iha lutteroks. Ja uutta ee sua ku kaapunnin kaapasta.
Oeshan tuola se äetin mahottoma iso pallo. Joku jumppapallo. Minummielestä jootas hyvästi mulle. Ku ee oo paljoo käätössä muuton kulunna. Yhen kerra oon taenna nähä sen rinkuilemassa sen kansa. Näätti sevverra epätoevoselta että parempi oes ku pysys poekessa siitä. Paljo enämpi hyötyvä ku antaa vuan mulle sen.

Ite se kyllä sano ettee mulla kestäs se ku yhe hetken. Ku oes het reejjät. Ja ilimat pihalla. Että mulle oes parempi semmonen pallo ku mitä hevosilla on. Oes kuulema määkynkestävä. Ku kestää hevosehhampaetahhii.
Kaet ne hevoset semmosta pyörittellöö. Vuan millään iliveellä minä semmosen saesin liikkummaa. Ku oon pikkunen.
Ja pallot on isoja, ku hevonennii on.
Voetas iha hyvi vaehtoo; äet ostas itellee sen hevosempallon ja minä ottasin tuon sen pallon.
Sillo oes niinku käättäjät ja pallot palanssissa.

Vuan pittää vielä sevverra päevitellä mitenkä äkkijä muuttuu siä. Ku pihasta lähettää ja paestoo räköttää aarinko tulikuumasti. Ni kymmenen minnuuttija ja on puhaltanna pilivijä ja vettä tulloo kuatamalla. Että ee keritä ku justiisa tuoho mäenpiälle. Ku postija lukkiissa männöö aena aekasa. Ni kiireellä pittää kiäntyvä takasi. Ja silti kastuu. Tulloo mielee että paljoko eisti se eelinen pesu. Äet sanohhii etton sama juttu näköjjää ku aatompesulla. - Justiisa ku kerkijät sen pestä ni kohta sattaa jottae. Olpa sittä pestessä mikä ilima hyvvää.

Se eelinen pesu poekihhii sittä yhen huomijon. Mullon siinä leekkuuarvessa ollu semmonen pikkunen musta jota äet on luullu sitkeeks ruveks. Nyt pesujjäläkee kuivas minuva ja alako päevittelemmää. Ku onnii  se "rupi" nyt sittä sininen. Elikkäs sinne on sittä unehtunna yks tikki. - Oekeestaa paremminnii semmonen langan solomu. Vuan ee lähe ominkonstin poekkee. Eekä kyllä uskalla kiskookkaa. Pittää vissii nyt sittä käävvä vielä linikalla sen kansa. Iha on ummessa se leekkuujäläki ja arpihhii iha vualee jo. Kuha ee nyt siihe reekee tulis ku sen solomun rassoovat poekkee. Ku on tämmönen hellehhii, ettee tulehu. Ee ennee paljoo ne pönttöhommat kiinnostas.

Kohta pittää männä vielä iltakierrokset ottammaa pihalla. Vähä viilen tuo ilimahhii. Kaekki minun vanahat pentuaekaset rojut on talahattu tuonne aetuukseen. Muka viihykkeeks. Meleko köppäsijä näkkyyvät olovan. Mittee helekettijä minä tien jollae pienellä pururenkaallahhii sielä!? Sehä on iha pikkupentuin lelu. Ja mittee viihykettä sielä tarvihtoo. Ku se aetuus itessää on jo se viihyke. Kyllä oon tuotahhii viisaatta päevitelly.
Ilahtuuko muka joku teeni-ikänen immeestaemi ikihyviks ku tarjoot sille parpija ja leekoja?
Että tässä sulle vähä viihykettä. Ettee kää aekas pitkäks sielä tiskossa hyppiissä.

Mattoja kuivuu pihalla. Onneks loppu mäntysuopa. Yhen ol pakko lopettoo se pesuötäkkä. Niihe osalta. Vuan minä se en siästynnä. Hommaha männöö vanahalla kuavalla aena, näennikkäästi:

Koerampesu

Pesijä: äet
Pestävä: Iivari

Hätistettää koerarukka makkeesta unestasa jalollee. Valehellaa sille julumasti että äkkijä pesastaa enimpijä. Ja komennettaa pesukammarrii. Laetettaa ves valummaa lavuaarii. Että lämpijjää. Huomattaa että pyihe unehtu ja männää hakemmaan se. Samalla reessulla soep puhelin. Vastattaan siihe. Pannaan samalla päläpättäissä vettä ja poroja kahvinkeettimmee. Samalla aekoo pesukammarissa ves valluu altaasee ja ylite iärijjää. Koerarukka koettaa väestellä. Ja ruapia ovvee. Että tiälä kohta tuluvii.

Viimennii pesijän tolohake tulloo takasi. Huomoo etton jo lattija märkänä. Ihmettellöö mitenkä on lavuaari männy tukkoo. Älyvvää sittä että  ollii pannu sen pyihkeen siihe altaasee. Ja veen piälle valummaa.  Pannoo suihkun piälle ja kastelloo koeran. - Ja jopas sattuhhii,huomoo  että se uus samppoo unehtu. Justiisa se Tuu in Van. Männöö hakemmaa sen aeneen. Jonka pit olla keettijön pöövällä.Vuan ee ookkaa. Ku on jo pesukammarin hyllyssä. Koerarukka oottaa paekallasa. Vaekka inihoo vettä. Tulloo takasi sittä ja vuahottaa koeran sillä pahahhajusella tökötillä. Sittä huuhellaa ja vielä toeseennii kertaa hulasveellä huljaatettaa. Ruvetaan pyihkimmää. Huomattaa että se pyihe ollii märkä. Ku ol ollunna siinä altaassa. Tukkeena.

Männään tuas hakemmaa pyihettä. Ku sehän unehtu ensmäesellä hakukerralla. Pannaan samalla se virta piälle siihe kahviaparraattii. Ku ol sehhii unehtunna.  Männään kuivoomaan koera. Joka on ootastellu sielä märkänä hyväntovin.
Äkkijä pesasu. Kesto arvijolta aenahhii kolome varttija.

En suata ies uatella mitenkä on männä nuo hommat minun eeltäjjiin kansa. Ku olivat molemmat semmosija turkillisija kaverija. Ja paljo vähempi kärsivällisijä pesuhommissa ku minä. Ja mulla vielä tämmönen lyhyt karvahhii. Ee kaltattavvoo.

Väettää tuo naenen,joka assuu tiälä ja ol pesumestarina, etton kova homma meellä tuo koerampesu.
Minnoon sammoo mieltä. Kyllä siinä pestävä koville jootuu.

Tässon sittä  vielä näetä piällysmieskuvija. Ku ovat hyvi onnistunna.

Mikähän se on tässä hellesiässä. Ku jollehhii  naesimmeeselle, joka assuu tiälä,  isköö mahoton hepakka pirtissä. Vaekka muka ryyvyttään helteestä. Silti pittää riipijä kaekki irtilähtövä huushollista pihalle.Ja pessuun. Sielä hulumuvvaa jo verhoja narulla tuulessa. Huomenna lähtöö sittä matot kuulema. Ja sittä on mahoton hiki. Rystyset ruvella. Ja jokapaekka kippeenä. Ku on jyystetty mattoja juurharjalla ja könytty niitä kuivummaa. - Tuo on kuulema perinnöllistä. Tuo hellehepakka. Mummulla ol ollunna kansa. Pittää muistoo varottee nuorta emäntee. Vae varottasko ennemminnii vävyvä.

Pahhoo pelekeen että nuihe mattoen jäläkee suattaa hyvinnii tulla meekäläesen vuoro. Ehken ee iha juurharjalla. Vuan jollae aeneella kuitennii.
Vaekka äet sanohhii eelissäpäevänä että haesen kuulema iha kesältä ja aaringolta. Ja nuuhkuttel minun turkkija. Tänäpäevänä ollii jo toene iän kellossa. Ku pyörähin muutaman selämmitan tuola aejjan nurmikolla. Vissii ol ollunna viärä kohta. Ee nuuhkuteltu ennee nii antaamuksella ku eelen.

Muuto on ollunna oekee hyvä päevä. Minnoon oekeestaa  onnellinen määräkoera. Ku suap juosta ja leekkijä. Aarinko paestaa ja on kesä. Ja hyvvee ruokoo oon suanna. Ja pileluun.
Ku meellähä on kolomekymppispilleettii! Kävijälaskur näättää etton ropsahtanna ylite 30 tuhatta täätee.
Kyllä myö ollaa ilosija. Nii on hyvä miel että. Kiitoksija kamuille ja ihan kaekille kävijöelle! <3
Pysykeehä matkassa eelleennii!

Siinon se aeta. Taekka semmonen aehijo aejjasta vasta. Olin ite kahtomassa että pannoovat tolopat kuvallee. Ettee tule kieroo.
Tämä on talonnurkasta nuapurriimpäen.

Pätkä aejjantolopasta  ite piällysmiehellä. Ja niinku kuvan alareonasta ilimennöö ni ee oo epäselevyyttä kuka toplokas on ottanna sen.

Tässä ollaan sittä valamiissa aejjassa iliman pantoo taekka valjaeta. Istuva nakotin siinä ku en millää meenanna uskoo että suap männä. Ku ee ollunna mittää naruva. Äetin pit monasti sannoo että suat männä ennenku sittä uskaltaavun lähtemmää. Ja sittä sitä vaahtija onnii piisanna. Että vaahikasta Suven päevee on vietetty. Ja Runon. Ja Leenonnii.

Tänä uamuna muistin jo sittä että het portista suap lasetella mänemmää omalla vaahilla. Joku otus ol yöaekaan sielä varmaan käännä. Kiersin aejjarreonat tarkkaa monneen kertaan.
Päevällä äet yhytti minut istumassa aejjankuppeella. Ja mittilöemässä ylöspäen. Koetin niät kahtoo että mitenkä on korkee. Noosin sittä vielä kahelle jalalle sitä verkkoo vaste. Ku uattelin että jos siihe alalankoehin tälleeesin käpsät ni piäsis ehken ponkasemmaa ylite. Ku kaekki linnurriehakkeet ol sielä ulukopuolella.
Muutaman kerran kerkisin vähä joostatella takasilla siinä ja vähä ilimassahhii käävvä  ennenku äet huomas ja puuttu pellii.
- Ee oo kuulema yritystäkkää männä ylite. Taekka napsahtaa panta ja naru kaalaa. Ja aetapuut pannaa hellapuiks.
Pakko kaet se ol uskoo. Vuan suunnittelin tuossa vähä että jos otan vaahit aetuuksen toesestapiästä, ni piäsiskö sittä loekalla.

Nyt pittää tässä katella lasillävite tuota pihamännöö. Ja sittä ku viilennöö ni lähtee lukemmaa päevän postit.
Emminä ite ennee sinne viestijä kellekkää jätä. Vuan muihe jättämät luven tarkkaa. Minnoon ite siirtynnä nyt enämpi tähä nykyaekaa. Tuonne meelipuolelle. Elikkä tähä sähköpostii. Niinku näkkyy tuosta sivurreonasta ni mullon nyt oma sähköpostihhii. Että suap laettoo postija, kamut. Jos on niinku semmosta rivvaatimpoo asijata.

Piällysmies töessä.
- Tähän se tulloo. Ja tuosta nurkan taite viijjään sittä tuonne marjapuskiimpäen. Eläkä siihen sitä keppijä paa ku vähä kaavemmas.

- Vielä vielä...tänneppäen...! Tule nyt kahtommaa ku näätän...
Sae nyhtee nii että valjaat naaku. Ku ee älyvä että ee vielä siihe sitä rajjoo tehä. Liijjan pikkunen tulloo jos nyt tähä loppuu.
Vuan hyvä siitä loppuillopuks tul.

- Männäänkö kohta tuas kahtommaa? Ettee oo vuan kissa sinne sotkeonna. Panitko ies portin kiini?
Eekö mäntäs vielä kuitennii...? Äet?

Se on sittä hyvästi toeminna se minun punkinkarkotinvimpale. Ee yhtää punkkija minussa. Että toellae toemii. Ee sitä suotta maenostettu karkottimena. Sitä ee vuan sanottu maenoksessa että mihinkä se ne karkottaa. Ee aenakkaa sipirijjaa. Ku yhen aenahhii  se ol karkottanna  äetii.
Se rupes niät ihmettelemmää ku selekee kutittaa. Ja ruapasta roohas oekee isolla käellä selekeesä. Eekähän mittää. Samalla roohas puolikkaan punkista. Eekä tarvinna miettijä missee ol punkista se toenen puolikas.
Kyllähän tuo tinkaan puistattel. Ja kapalti vaahilla peelin ettee kahtommaa. Vuan mittee sitä ite selästää näkköö. Punanen patti näky vuan. Sitä se on nyt illan holovanna puhistusaeneella. Ja sano että pittää nyt vahata tullooko se rinkula siihe.
Ja minut tietennii syynättii melekeen suurennuslasilla nyt. Ee löötynnä mittää.
No eepä kaet ku se ol jo mamman selekäpiissä kiini.

Vävyn ottama kuva meejjän loputtomista luppiinista. Nuita riittää tiälä. Vuan ohannuo kommeeta katella.